Helsinki Photography Biennial 27.3.–14.5.2014

Blog

Esittelyssä HPB14-taiteilija Jesper Just

Helsinki Photography Biennialin nimekkäiden taiteilijoiden joukosta esittelyssä on tällä kertaa tanskalainen videotaiteilija Jesper Just. Helsingin valokuvataiteen museossa nähdään hänen Llano-teoksensa (2012), joka on ollut esillä muun muassa Tanskan Venetsian biennaalin paviljongissa vuonna 2013.

New Yorkissa asuvan ja työskentelevän Jesper Justin teoksissa on nähtävissä omalla tavallaan elokuvallisia piirteitä, mutta samalla niissä lähestytään valkokangasta elokuvista poikkeavalla, epätavallisella tavalla. Just viittaa tähän epätavallisuuteen kuvatessaan teostensa kerrontaa: “It might look like recognizable cinema but the narrative only happens from one room to another because the characters are in new situations; you create it yourself, in that sense.”(Huffington Post, 31.5.2013) Justinin teosten tunnusomaisia piirteitä ovat rikas ja yksityiskohtainen kerronta, joka samalla jätttää avoimella lopulla tilaa katsojan tulkinnoille ja ymmärtämisen tavoille.

Llano -teos on kuvattu Llano del Rion autioituneessa kaupungissa, jonka sosialisti Job Harriman perusti vuonna 1913. Kastelujärjestelmien ja vedensaannin puutteen vuoksi kaupunki autioitui. Utopistista ja aavikoitunutta kaupunkirauniota kuvataan keinotekoisessa sateessa, jonka keskellä ylipainoinen nainen yrittää epätoivoisesti korjata kiviseinää. Justin mukaan Llano on raunioitunut paikka, joka ei enää ole ja samalla se on paikka, joka ei koskaan tullut todelliseksi. Tässä kaksoismerkityksessä yhdistyvät utopia ja dystopia, epäonnistumiset ja voimakkaat ihanteet.

Epätavallisen elokuvallisuuden lisäksi Just usein kritisoi teoksissaan erityisesti Hollywoodin tuottamia maskuliinisiuuden koodeja. Just tekee näin kuvaamalla miehiä tekemässä ”miehille sopimattomia”, epä-maskuliinisia asioita. Llanossa kuvataan miehen sijaan nukkavierua naista, joka utopistisessa ympäristössä voidaan nähdä Hollywoodin estetisöimän naiseuden rauniona. Samalla, käyttämällä Hollywoodin omaa visuaalista kieltä, teos kritisoi elokuvien luomia naiseuden koodeja. Lisäksi Llanossa kuvatut monitulkintaiset suhteet, dialogin puute ja tunnelmallinen äänimaailma ovat Justin teoksille tyypillisiä piirteitä. (Mara Hoberman, Art Agenda, 11.6.2013)

Jesper Just on palkittu Pohjoismaiden suurimmalla taidepalkinnolla, Carnegie Art Awardilla vuonna 2008.

Teksti Ennisofia Salmela

just

Jesper Just, Llano, 2012  © Jesper Just